Tam-Silkin Lean-päiväkirja

#TamsilkinLeanPäiväkirja

Lue tehtaanjohtaja Juha Haapasaaren päiväkirjaa matkasta Tam-Silkin tuotannon tehostamiseen ja modernisointiin.

Osa 1

28.8.2020 No niin, tämä varmaan pitäis aloittaa “rakas päiväkirja” tai jotain muuta vastaavaa mutta mennään nyt näin.

2vkoa nyt takana ja aikamoinen rulianssi on ollut. Tulin taloon muutama päivä sen jälkeen, kun Hesarin etusivun mainos oli ollu meidän maskeista ja poliitikotkin oli vihdoin päässeet ymmärrykseen siittä, suositellaanko niitä vai ei. Voit varmaan kuvitella tilanteen, kun siihen vielä yhdistetään hetki aikaisemmin loppuneet kesälomat. Tilaukset ampuivat katosta läpi ja kaikki oli loppu varastosta. Eli siis mahtava tilanne, meidän tuotteet kiinnostaa ja niitä tilataan! Ainut vaan, että lievä epätoivo oli jo vallannut osan meidän tiimiä, ettei tästä tule mitään. Ei me voida saada tätä kiinni!

Noh, eihän siinä auta voivottelut, jostain on lähdettävä liikkeelle. Ensimmäisenä kävi selväksi, ettei meidän taivaan vanhasta ERP:stä ole juurikaan hyötyä tilanteen hahmottamisessa, saldot eivät ole oikein ja kaikkea ei sieltä näe. Jotenkin kuitenkin pitäisi saada käsitys siitä mitä meiltä on tilattu, mitä me ei olla toimitettu ja mitä me voidaan toimittaa. Siinä kun kun aikani kyselin, varmaan monen mielestä tyhmiä, niin porukasta pompahti idea: ”Mitäs jos alotetaan varaston tilanteesta, kirjotetaan ylös mitä puuttuu.” Loistavaa, kokeillaan sitä! Välittömästi starttasi yhden työntekijän auto kohti Biltemaa ja iltapäivällä meillä oli ekat valkotaulut seinällä. Sovittiin, että kirjoitetaan heti ne tuotteet mitkä on loppu ylös ja päivän aikana lähetyksiä keräävät lisäävät sitä mukaan kun tulee vastaan puutteita. Sovittiin myös, että katotaan aamulla heti porukalla kasin jälkeen, miltä tilanne näyttää.

Seuraavaksi huomattiin meillä tulee ihan vääriä tuotteita varastoon suhteessa siihen mitä meiltä puuttuu toimituksista. Taas mietittiin porukalla, että mistä tämä nyt sitten johtuu. Loppukonsensus oli, että mikään ei varsinaisesti ohjaa leikkaamoa tai ainakaan varasto ei sitä ohjaa. Ompelimo sit taas tekee sitä mitä sieltä leikkaamosta tulee. Joku veti ässän hihasta siinä ja totes, että pitäskö meidän joka aamu kattoo porukalla järjestys sinne leikkaamoon ja sit pistää leikkaamolle oma tussitaulu ja siihen sit järjestys palaverin jälkeen. Ja tadaa! Meillä tuli aamugemba kuin itsestään! Nyt on yli viikko joka aamu koitettu kattoo se järjestys.

Mutta. Eihän se ny tietenkään putkeen menny heti. Opin senkin asian, että vaikka aamulla tilauskanta näyttää joltain, saattaa tulla tukkutilaus hyvinkin lyhyellä toimitusajalla. Ja jos varastotasot on alhaalla, on helppo ymmärtää miten siinä helposti käy. Lähetään siihen pyörän vieressä juoksemiseen, eli vaihdellaan järjestystä ja tehdään vähän sieltä ja vähän tuolta, että saadaan se seuraava tilaus kasaan. Eli vaikka aamulla sovittiin järjestys, siittä lipsuttiin lähes heti kun aamun eka tilaus tuli. Joku paita tai housut puuttui. Ja taas seisottiin varaston lähetyspöydän ympärillä ja mietittiin, että mitäs ny, kuinka tää saadaan toimiin. 

No, siinä sitten käytiin tarkemmin läpi tilauskanta ja materiaalit mitä on varastossa ja tehtiin suunnitelma. Ikävä kyllä, jotkin tilaukset otti väkisinkin hittiä mutta tää oravanpyörä on pakko saada katkaistuksi muuten kohta ottaa kaikki tilaukset. Vaikka pienet eräkoot Leanin kannalta onkin ihan jees mutta rajansa se on siinäkin hommassa. Ei oo mitään järkee, että tehdään kahta tai kolmee kappaletta paitaa, vain jotta saadaan tilaus täyteen. Me ollaan tässä suossa ikuisesti, jos jokin ei muutu. Päätettiin, että tästä lähtien tuotanto jäädytetään nyt ainakin sen sillä hetkellä kesken olevan erän osalta. Sitä ei lopeteta kesken vaikka maailma kaatuis ympäriltä. Seuraavaa voi vaihtaa mutta vain jos yhdessä niin päätetään, kukaan ei sooloile.

Tänään melkeen jo onnistuttiin siinä, yksi muutos oli pakko tehdä, muuten koko päivän tuotantojärjestys piti. Sovittiin ompelimon vastaavan kanssa, että aletaan piirtään ristejä seinään, kun järjestys pitää koko päivän. Ei oo ihan hetkeen tapahtunu sitä.

Asiaa tuntuis olevan vaikka kuinka paljon ekasta kahdesta viikosta mutta koitetaan nyt vähän rajoittaa. 

Ekan 2 viikon Lean-tuloksista sen verran, että meillä on nyt siis joka aamu 8:15 aamupalaveri jossa käydään porukalla läpi tilanne, päätetään leikkuujärjestys tilausten ja varastotilanteen perusteella seuraavaan aamuun asti ja se näytetään kahdella muulla taululla työpisteillä. Sen tavoitteena ens viikolle on saada 2 päivää, jolloin järjestys pysyy koko päivän. Mun mielestä kaiken pohja on järjestys, eli tuotantojärjestys pitää olla selkeä ja pitävä. Jos järjestystä ei ole, kaikki muu on turhaa. Eli sitä nyt sit seuraavaksi haetaan ens viikolla ja koitetaan oppia miten se saadaan pitämään. Meillä on myös nyt gemba-taulu, jossa on kaikki oleellinen tieto, mitä tuotannossa tarvitaan, jotta tehtäisiin niitä oikeita asioita.

Liiketoimintaan suoraan vaikuttavista tuloksista pitää mainita, että verkkokaupan jättämä saatiin laskettua -70%, kun alettiin saamaan oikeita tuotteita varastoon. Itekki oon opetellu verkkokaupan keräilyn tällä viikolla. Ihan jo senkin takia, että tottakai pitää ite tietää miten hommat tehdään mutta myös saadaan jättämää kiinni. Verkkokauppa on pakko saada alle 24h vasteaikaan ensi viikon aikana. Muistaakseni pääsin johonkin parin sadan lähetteen huiteille. Hidashan mä oon mut aivan kauheesti ei virheitä tullu. Varastopuutteita saatiin vähennettyä -33%. Eli ihan jees 2 viikoa. Ens viikolla ku yks rahtifirma kaivelee nurkkansa ja löytää meille hukkaamansa materiaalin niin vähintään saman verran pitäis tippua puutteet.

Mutta tärkein tulos viikosta oli se, että epätoivoa ei enää näkyny ihmisten naamoissa.  Itseasiassa torstaina jo ekan kerran ihmiset nauro ja vitsaili samalla ku oli älytön häslinki Tilkkutorin takia. Kyllä tää tästä! Saatiin pahimmat palot sammuun ja tehtiin se vielä niin, että ne ekat Lean-rakenteet synty samalla kuin itestään. 

No eikai siinä. Tää oli mun eka kerta elämässä ku kirjotan päiväkirjaa. Toivottavasti teksti ei oo ihan liian sekavaa, mun pää nimittäin on vielä aika sekasi tästä viikosta. Mutta nyt golf-kentälle nollaamaan. 

Hyvää viikonloppua.

Juha

Osa 2

4.9.2020 UrhoMatti sano firman hallitus mun Leanpäiväkirjasta. 

No ei sentään, muuten kuulemma hyvä mutta julkaisualusta pitäis saada kunnolliseksi. Mutta koska en mulla ei oo hajuakaan kuinka se tehdään, että tän saa firman webbisivuille ja nyt on perjantai jo pitkällä, mennään vielä tällä. Ehkä ens kerralla tää on jo luettavammassa muodossa. Tai sit ei.

Aattelin maanantaina, että en mä jaksa kirjottaa ylös viikon aikana näitä juttuja tätä päiväkirjaa varten, muistan helposti. Niinpä. Ois kannattanut. No, kokeillaan mitä tulee mieleen.

Mennään vaikka viikon tulokset eka läpi.

Aamupalaverit menee jo aika rutiinilla. Se on noin 10min ja ollaan käyty keskustelu, millä tuotantojärjestyksellä mennään, mitä pitää ottaa huomioon ja muut tiedotusjutut. Ei siinä kauaa tarvi taikinoida niin on homma pulkassa.

On muuten pirun vaikeeta yrittää saada tuotantoa ajantasalle, jos materiaalin toimittaja  tuntuu tekevän kaikkensa, että se viime kerralla mainittu materiaali ei tulisi. Tiedän, näissä asioissa on aina kaksi puolta mutta kyllä se kieltämättä riepoo, jos se luvattu pikarahti on jo nyt 1,5vkoa myöhässä ja ehkä tulee ”alkuviikosta”. Noh, eipä sille nyt enempää voi.  Oikeastaan siitä syystä jäätiin tavoitteesta laskea varastonimikepuutteita -33%, päästiin kuitenkin -23,5% alaspäin edellisestä viikosta. 

Toinen iso tavoite oli saada tuotantojärjestys jäätymään päiväksi kerrallaan kaksi kertaa ja maanantai ja torstai olivat päivät kun koko vuorokausi mentiin aamupalaverissa päätetyllä järjestyksellä. Siinä onnistuttiin siis! 

No miksei sitten niinä muina päivinä. Varmasti montakin syytä mutta päällimmäinen on kolmen isoimman tukkuasiakkaan tilausten lyhyt toimitusaika yhdistettynä edelleen liian alhaisiin valmisvarastotasoihin. Eli kun tilaus tulee puolenpäivän huitteilla ja huomenna pitäs lähtee, niin kyllä se ylimääräistä teputusta varastossa lisää. Ja sit kun siitä yhdestä tietystä paidasta on tilattu 13kpl ja hyllystä löytyy vaan 11kpl. Mutta silti, vaikka päivän järjestykseen joudutaan puuttumaan, silti se perusajatus saatiin pidettyä: Vaikka maailma palais ympäriltä, sitä keskeneräistä settiä ei keskeytetä vaan tehdään loppuun ja seuraava voi vaihtua. Pari ”rikkinäinen-puhelin” efektiä on tullut. Eli käytännössä mut on ymmärretty väärin. Pitää taas keskittyä omaan ulosantiin eli kuinka mä puhun, että viesti olisi ymmärrettävissä oikein.

Kolmas tavoite oli laskea verkkokaupan vasteaika alle 24h. Siinä onnistuttiin, kun pidettiin kunnon keruutalkoot ja saatiin backloki tyhjäksi. Nyt se nippu lähetteitä näyttää jo inhimilliseltä aamulla ja se saadaan käsiteltyä pois päivän aikana. 

Okei, ei se nyt ihan niin ruusuinen lopputulos oikeesti ollu. Se ristuksen puuttuva materiaali edelleen vaikeuttaa ja osa tilauksista makaa. Otettiin kyllä sellanen tapa käyttöön, että vaikka se meidän prosessia haittaakin, niin aletaan lähettää vajaina lähetyksiä ihmisille, joiden tilauksista puuttuu tätä the-puutemateriaalia sisältäviä tuotteita. Pirullinen homma säätää, kun hieno isonvihan aikainen ERP ei todellakaan ole tähän luotu. Ajatus tähän oman työn hankaloittamiseen lähti 70cm kokoisesta villasilkkikypärälakista, jonka kylkeen oli sit tilattu meiltä puuttuvaa tavaraa. Yksi porukasta totesi, että: ”Tän kypärälakin käyttäjä ei kauaa tähän mahdu, eli kyllä meidän on syytä löytää tähän ratkaisu”.  

Mitäs muuta sitä tehtiinkään? Leidit päräytti keskiviikkona semmosen omaehtoisen mini-kaizenin lähettämössä ja nyt se näyttää ihan työpaikalta. Omalta osaltaan sekin on auttanut pitämään verkkokaupan vasteajan alhaalla kun kamat on oordingissa. Näytti tulleen ihan 5S:mäisiä merkintöjä paikoille puolivahingossa. 

Yllättävän moni on edellisen päiväkirjamerkinnän jälkeen lähestynyt mua Linkedinissä dm-puolella, kysellen muutosvastarinnasta. Eli, etteikö kukaan muka vastusta? Tämä on kyllä hyvä kysymys. Koin ite tästä asiasta semmosen ahaa-elämyksen joku aika sitten. Oon siis ihan samalla lailla hakannut päätäni siihen asiaan. Mutta yks ilta tuossa alkukesästä, kun istuskelin takapihalla särppien Weißbieriä, tuli päähän semmonen ajatus kuin: ”Jos olet itse ollut suunnitelemassa ja päättämässä kuinka työsi muuttuu, miksi vastustaisit  sitä muutosta?” Oon kieltämättä sen verran lukenu ja kuunnellu eri johtamis-gurujen oppeja, että voi hyvin olla, että tää on ihan puhas plagiointi joltain. Sori siittä, jos näin on. Kerro ihmeessä, jos tiedät alkuperäisen ajatuksen isän, niin annetaan kreditit hänelle, jolle ne kuuluu. Mutta tämä ajatus kyllä ihan toimii. No ei tietenkään missään Kaipolan-tehtaan jutuissa mutta tämmöisissä perus tuotannon toimintatapojen muutoksissa. Miksi ihminen vastustaisi itseään? 

Yksi iso juttu mitä ollaan viikolla ihmetelty on ollut meidän toimiston roolitus. Selvästi fiman kasvu ja muutokset ovat olleet niin suuria, että meidän orkesteri ei ole pysynyt mukana. Niin ku tiedät, tulos on ihan sama toimistossa kuin tuotannossa, jos mitään et kerkeä tekemään valmiiksi vaan joudut rääpimään vähän sieltä-täältä. Ja kun ei oikein ole ollut selviä omistajuuksia asiakokonaisuuksille niin tilanne on aika ressaava jokaiselle. Parina päivänä istuttiin aamukaffilla, mä toimin kirjurina ja porukalla ihmeteltiin miten tätä hommaa pitäis pyörittää ja mitä kukakin haluais tehdä. Aika hyvä listaus asioista saatiin ja pyöräytettiin pieni vastuunjakomatriisi siittä. Eiköhän tämäkin tästä, saadaan sekin rauhoitettua. Mutta lopputuloksena tälle selvitykselle oli, että me tarvitaan oikee myymälän hoitaja. Eli yks tarvittais joukkoon mukaan.

Ensi viikolle aattelin, että josko me keksittäis miten saatais tuota imuohjausta kehitettyä leikkaamon ja ompelimon välillä. Nyt käytännössä työnnetään leikkaustyömääräimillä eteenpäin, joskin onhan siinä tietty imu varaston kautta linkitettynä. Mutta jos saatais high-runnereille suoraimu ompelimosta. Käytiin leikkaajien kanssa tästä tänään mielenkiintoista keskustelua, eikä mun ajatusta täysin tyrmätty. Vaatii vielä muutaman hetken mietinnän porukalla, miten se pitäis tehdä, että päästään kokeilemaan. Ja että kuinka huijataan tätä meidän ERP:iä, ettei ihan kaikki sekoa.

Pidetään ensi viikolle samat KPI-tavoitteet, eli taas 2 päivää ilman järjestyksen muutosta, verkkokauppa koko viikon alle 24h-vasteajassa ja varaston puutteita pois -25%. Enempää tuohon varastonpuutteisiin ei uskalla pistää, koska en usko että se materiaali saapuu, ennen kuin itse näen.

Siinäpä ne tärkeimmät varmaankin tältä viikolta! Hyvää viikonloppua taas!

Juha

Ainiin! Henkilökohtaisena tavoitteena on ensi viikolla ärsyttää markkinointiosaston hipp… no siis ”luonnonlapsia” mahdollisimman paljon. Jos et tiedä mistä puhun, niin käy kurkkaamassa Facebookista Kalsarit-sivusto 😉

 

Osa 3

11.9.2020 Se olis taas viikottaisen Weißbierin ja päiväkirjan päivityksen aika. Menikin aika pitkälle iltaan, mutta minkäs teet ku golfkentältä oli päästävä työpäivän päätteeksi hakemaan pettymyksiä.

Täällä sitä nyt tosiaan ollaan, ihan oikella nettisivulla. Joku vois erehtyä väittämään tätä blogin pitämiseksi, mutta minä pidän sitkeästi siitä illuusiosta kiinni, että tämä on vain päiväkirjan kirjoittamista.

Mutta hei heti alkuun, ensimmäinen iso hyvä juttu tapahtu tämän päiväkirjan ansiosta. Viimeksi mainitsin, että käytiin läpi toimiston roolitusta ja todettiin tarvitsevamme myymälään ihan oikean myyjän. No pari varteenotettavaa ihmistä oli käynyt mun rustailua tavaamassa, yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen. Niinhän siinä sit kävi, että Hanna alottaa meillä maanantaina! Tervetuloa mukaan, jos edelleen luet tätä! Tää on kyllä uskomatonta, että tästäkin rustailusta on ihan konkreettista hyötyä.

Sitten mennäänkin viikon tuloksiin.

Ensimmäinen ja tärkein asia oli järjestyksen pito. Tavoitteena oli kaksi jäädytettyä päivää. Jos nyt oikein laskin niin päivän järjestys piti tiistaina, keskiviikkona sekä perjantaina! Mä luulen tai oikeastaan tiedän, miksi näin hienosti meni. Syy siihen lienee, että muutettiin meidän aamupalaveria tiistaina. Nyt pidetään ensin varastossa noin 5-10min tilannekatsaus, mutta sen jälkeen kipitetään osan porukasta kanssa yläkertaan, otetaan leikkaajat mukaan ja käydään heidän kanssa päivän suunnitelma läpi. Siinä on hyvä luonnollinen paine koko shown läpivientiin, kun homma alkaa klo 8:15 alakerrasta ja työntekijöiden kahvitauko painaa päälle 8:30. Turhaa taikinointiaikaa ei siis jää. Eli summa summarum, he joiden työjärjestystä ohjataan, osallistuvat nyt aamulla palaveriin ja pääsevät itse vaikuttamaan esim. mikä on järkevä järjestys työn kannalta yms.

No miks sitte ne maanantai ja torstai meni hänekseen. Maanantai oli kyllä ihan puoliks suunniteltu juttu. Sanoin aamupalaverissa, että jos se pirun puuttuva materiaali viime viikolta (bambu-neulos) sattuis tulemaan, niin se menee välittömästi kaiken eelle. En uskonu yhtään, että se tulis mutta niinhän se lätkähti lähettämön ovesta lattialle tunti aamupalaverin jälkeen. Ja niin muuttui järjestys. Torstaina meillä kävi ”rikkinäinen-puhelin” -efekti työntekijöiden kesken. Ei mitään vakavaa tapahtunu ja hienoin asia oli, että hän joka oli ”mokan” tehny, tuli heti sanoon, että näin ny kävi. Eli uskallettiin myöntää moka ja sitä mä pidän tosi hienona asiana. Sen jälkeen kun myönnät mokan, kaikki muut keskittyy sen ratkaisemiseen ja unohtaa siitä juoruamisen. Joku ehkä pitää tätä mitättömänä juttuna, mutta mulle tää on tosi iso juttu ja indikaatio, että meillä ehkä joskus uskalletaan feilata avoimesti. Ilman mokia ei tuu onnistumisia. Ja jos pelkää mokata, ei voi onnistua.

Sit ne varastopuutteet. No nehän rysähti alas -33%, kun se ristuksen bambu vihdoin ja viimein, neljänkymmenenkolmen ”rakentavan” mailin jälkeen tuli. Pitää varmaan ens viikolla siirtyä prosenteista absoluuttisiin numeroihin kun ne alkaa olla sillä tasolla, että kehtaa vihdoin sanoa ääneen. Mä alan olla aika varma, että se WMS on meidän seuraava steppi. Tällä myynnillä tää varasto pysyy just ja just hanskassa, mutta pienikään kasvu ja ollaan helposti ihan hukassa, ku saldot ei oo oikein. Se on kuitenkin asiakaspalvelun kannalta oleellisin asia, että tiedetään mitä meillä on ja mitä ei. Ja se myös ehkä auttas näiden isojen tukkutilausten hallintaan, eikä ne heiluttais meidän järjestystä, kun suoraan jokin ATK-intternet-värkki kertois mitä tilauksesta puuttuu.

Niin joo verkkokauppakin pysy hyvin rytmissä vaikka tilaukset on lähteny selkeesti ylähä päin. Koko lähetenippu saatiin joka päivä käytyä läpi ja postitettua. Winter is coming, sanottiin jossain epäsuositussa sarjassa ja villasilkki- ja bambukuteet alkaa selkeesti kelpaan kansalaisille. Ens viikolla meille tulee ihan viimesen päälle värkki verkkokaupan käsittelijän työpisteeksi. Iso sähkökulmapöytä ja vieläpä musta sellanen. Näkisittepä nykyisen työpisteen, ergonomia on lähinnä huono vitsi jos sen mainitsee tässä asia yhteydessä. Mutta sekin paranee kohta.

Tästä viikosta omalta kohdalta täytyy sanoa, että kun on 10 vuotta viettänyt megayrityksissä, joissa kyky tehdä päätöksiä on… no se on mitä se on, oon vihdoin löytänyt sellaisen ympäristön, jonka päätöksentekovauhti sopii mun vartalolle. Käytiin toimarin kanssa seuraava keskustelu torstaina:

Mä: ”Mä kävin pyöriin tuolla yläkerrassa ja mulla on suunnitelma miten laajennetaan noihin tiloihin, jos ne voidaan vuokrata”.

 TJ: ” Anna tulla”

Mä: ” noin 2min selvitys asiasta”

TJ: ”Kuulostaa järkevälle, vuokraanko mä ne tilat”

Mä ” Anna mennä, kyllä tää suunnitelma toimii”

TJ: ”OK”

Noin tunti myöhemmin tuli WA-viesti: ” tilat meidän käytössä lokakuun aikana”

Eli, TamSilk Oy laajentaa toimintojaan kohta takaisin siihen mitä se joskus oli. Eli koko rakennus on meidän käytössä, taas. Ja joku muka sanoo, että vaateteollisuus on auringonlaskun ala Suomessa. Paskan marjat, sanon minä. Me muuten täytetään tänä vuonna 95v, ois varmaan syytä juhlia!

Ai niin joo, meinas unohtua. Mähän puhuin viimeks siitä imuohjauksesta leikkaamon ja ompelimon välillä. No laakauspöydän ääressä viisaus tiivisty ja päästiin yhteisymmärrykseen asiasta. Mä olin väärässä. Siinä ku mä sain muotoiltua oman mielipiteeni semmoseen muotoon, että se olisi edes jotenkin ymmärrettävissä muille, todettiin, että tähän on parempiakin tapoja. Kävi ilmi, että leikkaajat ihan ite on koko ajan pitäneet ruutuvihossa yllä, mikä on ”high-runnereiden” tilanne ja sanoivat, että tää kyllä toimis, jos te pidätte huolta, että työmääräimiä riittää. Voisivat kyllä vaikka raportoida mulle jotenkin, jos haluaisin. Totesin, että älkää ny ristus sentään alkako mitään raportointia lisäämään. Mulle riittää, että homma toimii. Taas kerran todettiin, että se joka sitä työtä tekee, on paras sitä kehittämään. Pitää vaan antaa esimiehenä mahdollisuus siihen, eli aika ja resurssit. Tää liittyy myös siihen alussa mainittuun aamupalaverin muutokseen. Sillä saadaan hoidettua ne highrunnerit myös nätisti.

Tulihan taas tekstiä, vaikka en kyllä vieläkään saanut aikaiseksi niitä muistiinpanoja viikon aikana. 

Ens viikolle tavoitteet ois seuraavat: 

KPI:t

  • Varastopuutteet <10kpl 
  • Edelleen se <24h verkkokaupan vasteaika
  • Sit jos mä löydän tosta ristuksen ERPistä tavan laskee tuottavuus, niin tavoite on saada eka lukema tauluun. Ei ois paljosta kiinni, vain löytää raportti, joka kertoo mitä tuotteita ja paljonko on saapunut varastoon x-ajanjaksolla. Hemmetti, että on epäselvä värkki.

Muut tavoitteet:

  • Eka raakaversio uudesta leiskasta, kun laajennetaan tiloja
  • Myymälänhoitajan perehdytys
  • Aamupalaverin kehittäminen edelleen. Pitää miettiä, pitäskö pakkaamo ottaa mukaan. Noh katotaan mihin päädytään.

Loistavaa viikonloppua vaan kaikille

Juha

Niin joo, se on se meidän markkinointitiimi taas miettiny päänsä puhki ja käyttäny työaikaansa niin hienosti, että varmaan pitää käydä ens viikolla hakemassa sormivärit pois niiltä. Jotain muuta ku tasakantaruuvien kieltämistä ja laatikkopöyrän maalausta ois ihan jees leipänsä eteen saada aikaan 😉

Osa 4

18.9.2020 Kuukausi täynnä mummujen kalsareiden tekemistä. No ei ihan, itseasiassa viisi viikkoa takana ja kyllä me aika paljon muutakin tehdään ku niitä edellä mainittuja. Paikallislehti kävi haastattelemassa, toimittaja kysyi, joko maitojuna kutsuu takaisin metalliteollisuuteen ja isompiin firmoihin? No ei todellakaan! 

**Weißbier auki**

Mutta, vaikka sitä nyt kuinka kaartelis ja kiertelis, pakko se on sanoa ääneen, että neljänteen päiväkirjan päivitykseen asti päästiin, kun tuli ensimmäinen takapotku. Eli epäonnistuttiin. Ei päästy siihen mitä haettiin varastopuutteiden osalta. Tais jopa hieman kasvaa puutteet. No mitä tapahtu? Ei oikeastaan mitään ihmeellistä, muuta kuin se, että meillä oli liikaa porukkaa lomalla/pekkasilla suhteessa kuormaan. Ai miks? Näin jälkeen päin voin sanoo, että ehkä meidän firman ”HR-järjestelmä”, eli toimiston yks kalenteri, on  tainnut löytää rajansa. Oli myös hieman epäselvää, kuka niitä lomia lupailee ja mihin ne merkataan. Jep, se olin minä jolle tää oli epäselvää, ei muille. Noh, eikai täs auta taas ku kattoo peiliin ja T. Jutilan sanoin, mennään eteenpäin. Kaippa tämän kokonen firma vois tehdä tämänkin asian jotenkin helpommin kuin se paperikalenteri. Ehkä kuitenkin jotain snadisti kevyempää kuin joku HR-SAP, ois kiva. Jossain vaiheessa sitäkin pitänee selvitellä.

Toinen juttu oli se verkkokaupan keräily, alkuviikko meni hyvin mutta siihenkin iski loppuviikosta poissaolot, eikä tänään saatu enää kaikkea käytyä läpi. Se taitaa olla keräystalkoot maanantaina edessä koko porukalla.

No, ei se ny ihan läskiks sentään menny koko viikko. Kyllä me ihan onnistuttiinkin jossain asioissa. Ensinnäkin me saatiin tosiaan loistava myymälän hoitaja, jolla sivusta seurattuna näyttää homma käyvän laatuun. Ja hänen mukaantulon myötä päästään laajentamaan aukioloaikoja lokakuun alusta lähtien. Eli meille pääsee kohta ostoksille myös työpäivän jälkeen ja lauantaisin.

Lisäks se tuotannon perusteiden kannalta tärkein asia, eli järjestyksen ylläpitokyky. Uusi ennätyshän sieltä tuli, neljä päivää! Vasta tänään iso tukkutilaus sotki aamun järjestyksen. Sille ei oikeen muuta voiddfa ennen kuin saadaan ne saldot 100% oikein koko ajan. Siihen asti ollaan tässä luupissa väkisinkin. Silti tuotanto sähläys on silminnähden rauhoittunut. Ja kaikki tietää, että mistä ne mahdolliset muutokset johtuu ja milloin ne suurinpiirtein tulee, jos on tullakseen. Joten niihin myös osataan suhtautua normaalina toimintana ja varautua siihen. 

Saldoista puheenollen, käytiin tänään TJ:n kanssa ihmettelemässä WMS:ää livenä tamperelaisella Tevellalla. Ihan hands-on, kerättiin yks tilaus johonkin päiväkotiin. Mä oon ny ihan varma, että se on se meidän juttu seuraavaks ja kai se vakuutti tuon esimiehenkin, kun oli instastoryyn siittä oikeen postannu. Tevellalla oli kyllä hienosti toimiva logistiikkakeskus! Taravan saapumisesta, keräilyn kautta lähetykseen, prosessi näytti toimivan kyllä tehokkaasti ja helposti. Se Tevella Oy on muuten se firma, joka myy teidän lapsien päiväkoteihin ja kouluihin oikeestaan lähes kaikki lelut ja muut värkit. 

Sit oli puhetta siittä lisätilan vuokraamisesta. Osan työntekijöistä kanssa kerettiin jo kiertää   tiloissa ja ihmetellä asiaa, että kuinka sinne levittäydyttäisiin. Tarkoitus oli käydä kaikkien kanssa mutta en yksinkertaisesti kerennyt. Ensi viikolla uusi yritys, niin kaikki pääsee sanomaan mielipiteensä. Niistä sitten diktaattorimaisen demokraattisesti puristetaan hiilestä timantti ja paras versio laajennuksesta. Hyvä raakaversio on jo pohjalla.

Ai niin, yks asia on kyllä vielä mainittava. Yllättäen materiaalipuute. Jos käyttäisin hymiöitä, niin nyt ois paikka sille face-palmille, sille apinalle ja sille itkevälle nauruhymiölle. Eli voit kuvitella ne tohon. Jos tää ois helppoo, niin kaikki tekis tätä. Välillä on kyllä huumorintaju koetuksella. Vaihteeks loppu sit lanka. Villasilkki vieläpä. Tilattiin kyllä ihan ajoissa ja kaiken piti olla ihan ok. Oli joo, mutta laatu oli materiaalilla niin huonoa, että takas lähti. Nyt sitten jännitetään tiistaihin asti, auttoiko uudelleenpuolaus ja päästänkö me tekeen sitä mikä on se meidän juttu näin syksyisin ja talvisin, eli villasilkkiasut. 

Tällä kertaa taitaa jäädä tää päiväkirja vähän lyhyemmäks, ärsyttää sen verran toi varastopuutejuttu ja materiaalipuutos, että taidan avata toisen oluen ja siirtyä soffalle kattemaan, kun ammattilaiset konttaa US OPENissa. 

Ens viikolle tavoitteet on kuitenki pakko asettaa, muuten menee surffailuks.

KPI:

Verkkokauppa takaisin vasteajaltaan alas

4/5 päivää järjestyksen pito

Varastopuutteet <10kpl

Muut: 

Tuottavuuden laskemisharjoitukset. Tämä jäi viime viikolta mutta nyt otetaan härkää sarvista, kun saatiin päivitys ohjelmistoon ja laskemisen pitäis nyt ilmeisesti onnistua.

Hyvää viikonloppua kaikille! Kyllä tää tästä, ens viikko on varmasti parempi!

Juha

Niin joo se markkinointitiimi taas piti mielen virkeänä. Käytiin mielenkiintoinen keskustelu heidän kanssaan, mitä se meidän yhteiskunnallinen yritys -merkki tarkoittaa. Olivat kovasti pettyneitä 3h powerpoint-esityksensä ja ryhmäakrobatia numeronsa jälkeen, kun kerroin, että valitettavasti se ei välttämättä ole markkinointivaltti, jos väitämme vaatteittemme olevan kananmunattomia ja laktoosittomia, eikä sekään todennäköisesti myy paljoa enempää, vaikka minä julistaisin julkisesti alkavani vegaaniksi. Mutta se oli kuitenkin heiltä  jo ihan hyvä yritys ansaita palkkansa. Ensi viikolla taas paremmin.

 

Osa 5

 

27.9.2020 #TamSilkinLeanPäiväkirja osa 5

Jep, päiväkirjan prosessin kehittäminen sen kun vain paranee, nyt tämä sitten ilmestyy vasta sunnuntaina. Pääsyyt siihen saattaa liittyä suhteellisen kosteaan perjantain RT-56 kokoukseen, mutta tiedä häntä, varmaksi on paha sanoa. Joka tapauksessa nyt ei nautita Weißbieriä vaan ihan juhulamokkaa samalla kun naputellaan viikkoa kasaan.

Edellinen viikko oli toisiaan lievä mahalasku, mutta se oli täysin odotettavissa. Kun asioita muutetaan välillä tulee takapakkia tuloksissa. Siihen ei voi jäädä rypemään vaan todetaan tilanne ja kokeillaan jotain muuta. Suurin syy viime kerran feilaamiseen oli liian pieni kapasiteetti suhteessa kuormaan. Nyt on sit selkeät säännöt sille kuka pitää yllä lomien ja vapaiden myöntämistä, joten sen pitäis pysyä hanskassa.

Viime kerralla, no oikeestaan kahdella viime kerralla oon uhonnu sen tuottavuuden laskemisen opettelemisella. Sain kuin sainkin sen homman kasaan. Tarvittiin ensin toki erityisen hyvää palvelua meidän ERPin toimittajalta, jolta saatiin erityisohjelma serverille,  millä saa kerättyä varastoon kirjaukset tietyn ajan sisällä. Eli erityiskiitos siitä Marikalle, tiedät kyllä kuka olet ja tiedän että luet tätä kuitenkin! 

Eli miten se tuottavuus nyt sitten lasketaan: käytännössä niin, että otetaan kahden viikon sisällä varastoon kirjatut valmistuneet tuotteet, näille löytyvät standardiajat (pitää sisällään vain puhtaan työn) ja kerrotaan ne keskenään. Tämä tulo sitten jaetaan kaikilla läsnäolotunneilla. Oishan se kiva saada lyhyemmällä syklillä dataa mutta tätä rajoittaa tuntiraportointi. Meillähän ei ole Fleximiä tai vastaavaa, vaan ihan perus paperilapuilla menee tuntitiedot tilitoimistoon. Joten nyt joudutaan tyytymään tähän sykliin. 

Nämä lukemathan eivät ole mitään absoluuttisiatotuuksia, niin että 40% tuottavuus  olisi suoraan -60% maksimista. Vaan epäilen, että mm. standardi-ajat ovat enemmän suuntaa antavia eivätkä tosiaan pidä sisällään esim asetusaikoja. Mutta ei sillä oikeasti ole väliä, koska tuottavuuskäyrissä kiinnostaa trendit, ei niinkään yksittäiset lukemat.  Ja mikäli masterdatassa on virheitä, ne ovat joka jaksossa samat virheet ja tuottavuuden muutos on se mikä kiinnostaa.

Tuon suksen mittaisen selittelyn jälkeen odotat varmaan mun kertovan, että meidän tuottavuus olisi romahtanut. Mutta empä kerrokkaan. Jos verrataan H1/2020 keskiarvotuottavuutta elokuun puolesta välistä tähän päivään, on meidän tuottavuus noussut +12 prosenttiyksikköä. H1/2020 tuottavuus oli 39% ja nyt viimeiset 6 viikkoa  on toteutunut keskiarvolla 51%. Jos oltais pörssiyhtiö, niin tottahan mä kertoisin ton lukeman muodossa: Tuottavuus on kasvanut 23%, koska sehän näyttää kivemmalta, vaikka onkin sama asia. Joka tapauksessa mielestäni tämä on hyvä tulos ilmoitti sen kummin tahansa ja oon tyytyväinen siihen. Ja jos kiinnostaa kuinka se tehtiin, niin eikun lukemaan aiempia päiväkirjan sivuja. Ei mitään taikatemppuja, joten ei tämä tulos meille mikään yllätys ollut. Tiedän kuitenkin, että ei olla lähelläkään maksimeja mitä tästä pumpusta on saatavissa irti ilman, että kukaan hikoilee enempää.

Toinen juttu mikä oli tavoitteena, oli varastopuutteiden lasku alle 10kpl. Nyt voin tunnustaa, että kun ensimmäisen kerran elokuussa kirjoitin kaikki puutteet taululle, niitä oli 68kpl. Piti ottaa kirjoittaminen kahteen kertaan uusiks, koska piti pienentää fonttia, jotta kaikki saatiin mahtumaan yhteen tauluun. Nyt tuohon samaan tauluun mahtuu puutteet, päivän leikkauslista, viikon tavoitteet, muu info ja uusimpana kuvaus koko tuotannon tilasta.

Vaikka perjantaina tuli iso tukkutilaus tuli, puutteita oli iltapäivällä viikon lopuksi 8kpl. Ristus, että se näytti hyvältä taulussa. Mutta faktahan on se, että jos tuottavuus kasvaa, pitää sen jossain näkyäkkin. Muuten se on väärin laskettua tuottavuutta, mikä on muuten todella yleistä tehtaissa. Siis se, että lasketaan jotain täysin väärää tuottavuutta, tai pahimmillaan jopa tehokkuutta. Eli kuvitellaan, että jos lasketaan vaikka jonkun yksittäisen koneen kustannuksia per tuote, se kertoisi jotain tuottavuudesta. Niille laskelmille voi todeta, että höpsistä vaan. Tuottavuus on oikeasti sitä, että lasketaan mitä tuli tehtaasta ulos ja jaetaan se siihen käytettävällä panostuksella. Meille se on tuotteet ja niiden määrää painotetaan tuotantoajoilla ja se jaetaan läsnäolotunneilla. Sun tehtaassa tähän voi olla joku muu tapa, koska todennäköisesti sun tehdas tekee eri juttuja.

Siitä isosta tukkutilauksesta puuttui muuten kahdesta tuotteesta 3 kappaletta. Ja työntekijöiden suhtautuminen asiaan oli tyyliin että: ”Njaa, niin vähä puuttuu. No nois ei kauaa mee, saadaan kyllä helposti kasaan maanantaiks, ei ongelmaa” Eli ajatusmaailma on muuttunut ehkä hippasen sinne ratkaisukeskeisyyteen, eikä vain siihen mikä kaikki menee väärin. Tähänkin riittää se, että ihmisille kertoo rehellisesti mistä mikäkin ongelma johtuu ja mitä se aiheuttaa sekä tieto siitä, että asialle oikeasti ollaan tekemässä jotain.

Tästä sitten voidaankin sujuvasti hypätä järjestyksen ylläpitökykyyn. Se on nyt kaksi viikkoa mennyt 4/5 päivää viikosta. Tästä on löydetty kaikki se mitä sille on nyt juuri tehtävissä, koska meidän ongelmat on siellä saldotietojen puolella ja se aiheuttaa ne ongelmat, mitä järjestyksen vaihtoon tulee. Joten totean tässä nyt julkisesti, tämä tavoite on nyt saavutettu ja palataan tähän seuraavan kerran kun meillä on saldojen hallinnassa päästy eteenpäin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että hommat unohdettaisiin vaan jatketaan sillä tyylillä, mikä on nyt hyväksi havaittu.

Mitäs muuta sitten tapahtukaan. Niin joo, se iso juttu, eli meidän laajennus. Käytiin kaikkien työntekijöiden kanssa pienryhmissä pyörimässä yläkerran uusvanhoissa tiloissa ihmettelemässä mitäs niille vois tehdä. Muutama hyvä idea sieltä tulikin heti, mitä kannattaa ottaa huomioon kun levitetään tuotantoa. Jos kiinnostaa tulla kattoon meitä, niin meillähän laajenee myymälän aukiolo lokakuun alusta lähtien. Eli ei olla enää niin kuin pankit, jonne ei pääse ku kesken työpäivän. Ollaan siis auki neljän jälkeenkin ja jopa lauantaisin. Niin joo ja myymäläkin saa tuplatilat lokakuun lopussa, kun mä otan läppärini, siirryn pois tieltä ja siittä huoneesta tehdään osa myymälää. Ja kyllä mä lupaan kierrättää tehtaassa ne, ketä tän päiväkirjan lukijoista kiinnostaa. Tähän vois keksiä jonku typerän salasanan, jonka mainitsemalla myymälässä pääsee kierrokselle. Noh, ehkä ihan vaan mua nimellä kysymällä pääsee katteleen ja ihmetteleen miten Suomessa tehdään ihan oikeasti vaatteita alusta loppuun, sekä oonko mä kirjottanu ihan omiani tähän päiväkirjaan.

Eiköhän siinä taas ollukkin tälle kertaa selittelyä.

Tavotteet ensi viikolle taas, ettei mene ihmettelyksi.

KPI:t

  • Varastopuutteet <5kpl
  • Verkkokaupan lähetteet tyhjennetty joka päivä ennen kuin lähdetään kotiin.
  • Tuottavuudelle en osaa vielä laittaa tavoitteita, kun pitää ensin ymmärtää sen hengenelämää ja kuinka se toimii.

Muut:

Tuossa ohuesti yllä jo mainitsin, että meidän aamupalaveritaulussa on nyt kuvattu tuotanto. Eli missä mikäkin tuote on menossa. Sitä pitää pyöritellä ens viikko, miten siitä saataisiin toimiva, eli miten se alkaisi ohjaamaan tuotantoa. Tätä ihmetellään ehkä sitten seuraavassa päiväkirjan päivityksessä

Toivottavasti sulla oli rentouttava viikonloppu, mulla ainakin oli!

-Juha

Pakko vielä mainita se markkinointitiimi. Ei voi kuin silmiä pyöritellä taas kuinka yksi tiimi saa täytettyä päivänsä. Oon kuullu, että näitä luovia kavereita palkataan firmoihin, koska ne keksii uusia juttua ja sen semmosta. Jännä juttu, että kuinka he keksivätkin alkaa pitää julkista päiväkirjaa netissä. Noh, jos semmonen kiinnostaa niin löydät täältä: https://kalsarit.fi/kalsarit-paivakirja/

Osa 6

#TamsilikinLeanPäiväkirja Osa 6

Niin se aika vierähti tässä on tosiaan ollut pientä hässäkkää ihan yksityiselämän puolella ja sen takia ei päiväkirjaa ole muka kerennyt päivittämään. Mummu on saatu saatettua haudan lepoon viime viikonloppuna ja tänä viikonloppuna on juhlittu jälkikasvun 11v ja 7v synttäreitä. Kakarat on huurrutettu sokerilla, joten nyt voidaan käydä tämän kimppuun. Kieltämättä, pientä tyhjän-paperin-syndroomaa oli havaittavissa mutta kun sen pakottaa vaan syntymään niin eiköhän se synny. Joten yhden suosikki podcastini tunnuslauseen mukaisesta: Eiköhän mennä!

Arvontalaulun kautta ensimmäiseksi aiheeksi valikoituu vaikkapa materiaalit. Tuo ikuinen ongelma talolle, joka haluaa kasvaa. Taas ollaan siinä tilanteessa, että venaillaan sitä kuuluisaa bambua. Jep, kaiken piti olla hienosti ja kivasti ja seuraavan erän olla tanskalaisella tukkurilla kevyesti meidän tarpeeseen kotiutettavissa 1.10.2020. Arvaappa oliko, no ei välttämättä. Nyt taas syystä x ja y, ootellaan viikolle 43, että ko. materiaali suvaitsee saapua. Ja ennen kuin ehdotat, tässä on kyllä käyty kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja läpi asian ratkaisemiseen, jopa oman koneen ostamista sille, että neulottais itte se bambu. Ei mahdoton ajatus mutta melkoinen ponnistus meille löytää oikeat säädöt ja raaka-aineet siihen, että saadaan just oikeenlaista. Kieltämättä koneinssin hieman yllätti myös se tosiasia, että tällä alalla valmiille neulokselle ei ookkaan niin yksinkertaista löytää sitä 2nd sourcea. Langoille menee mutta valmis neulos onkin hippasen monimutkaisempi juttu. Sitä tämmönen tavallinen taatelintallaaja helposti aattelis, että kaippa tota ny joku muukin tekee ja samaan tyyliin eiku ostamaan niin kuin vaikkapa perus S355 terästä jostain Bulgarian takakulmilta. Mutta ehei, tällä alalla ei stardardit näytä olevan ihan niin pyhiä. Samasta langasta pystyy saamaan aivan erilaisia variaatioita neulokseksi kun kaikki mahdollinen vaikuttaa esim neulojen määrästä ja langan paksuudesta lähtien. Näköjään sellaista standardia ei ole olemassa, jolla vois jotain kangasta tai neulosta vain tilata ja sit sais sen mitä haluaa. Kankaan kun pitäs tuntua just samalta, näyttää samalta, nukkaantua tai olla nukkaantumatta samalla tavalla, joustaa samalla tavalla ihan vain muutaman laatukriteerin mainitakseni. Kyllähän tämän standardoida vois, mutta ollaan varmaan hippasen turhan taiteellisella alalla. Jotta saisit oikeen käsityksen alan standardeista, käyppäs googlettamassa, miten se sukkahousujen yksikkö denier määritellään…saatat yllättyä.

Mutta siis tällä hetkellä venaillaan bambua, viikko sitten venailtiin villasilkkiä, joten jännä nähdä ootellaanko ens viikolla jotain uutta materiaalia, vaikka nyt kyllä kaikki vaikuttaa hyvältä ettei tarvis. Huomaan pienen pessimistin nostavan päätään sisälläni näissä tapauksissa. Sen saman mikä hyvin usein isossa firmassa kävi kylässä. Siellä kuuli kyllä ihan liian monta kertaa sen M. Vilkkumaan Lottovoitto laulun sanat: ”oishan tää hienoo, jos näin ei ois”. Onneks vaikka se pessimisti yrittää välillä nostaa päätään, näin pienessä firmassa riittää se peiliin kattominen ja toteaminen, että niin joo minähän olin yks niistä, joka voi muuttaa tämän. Ei auta ku kääriä hihat, tässäkin asiassa.

Tästä voi nyt jokainen päätellä myöskin miten meidän tavoitteelle, alle 5 puutetta varastossa on käynyt. Voin kertoa, ettei kovin hyvin, kun yksi päämateriaaleista on finito.

Toinen asia mikä nyt on nostanut päätään on meidän informaatiovirta, joka liittyy tilausten toimituksiin. Oikeastaan suomeksi sanottuna meillähän liikkuu aika pirusti paperia, että saadaan verkkokauppatilaukset lähtemään. Tukkupuolellakin paperia syntyy, mutta se on jollain tavalla hallitumpaa ja onhan sitä kuitenkin aika paljon harjoiteltu tässä firmassa vuosien saatossa. Mutta kuluttajapuolella meille on kyllä sattunut viime viikkoina silmiinpistävän paljon virheitä. Pahoittelut, jos just sulle on tullu väärää tuotetta tai vääriä määriä viimeaikoina mutta näin on päässyt käymään. En oikein suostu uskomaan, että se olisi vain sitä kuuluisaa inhimillistävirhettä eli kansankielellä ”puusilmäisyyttä”, että olisi tullut näin paljon keräysvirheitä. Jotain systemaattista tän takana nyt on. Omat mausteensa tähän antaa sekin fakta, että meillä on jokaiselle kolmelle brändille omat verkkokaupat ja yksi niistä on ”eri firmaa”, joka siis tarkoittaa erilaista läheteformaattia. Sen lisäksi esim perjantaina huomattiin ongelma meidän kopiokoneessa, se on näköjään päättänyt välillä jättää tulostuksen kesken. Ei ilmeisesti oo huvittanut tehdä loppuun vaan on lyöny pensselit santaan kesken aamun lähetteiden tulostamisen ilman mitään virhemainintaa asiasta. Koita ny siinä sit kiireessä huomata, että arvon kopiokone ei viitsinyt ihan loppuun hommaa hoitaa vaan 40% lähetteistä jäi välille.

On muuten melkolailla taru ehtoopuolella sillä koneella meidän firmassa. Eli se mitä nyt yritän sanoa on, että tämä pitää nyt peräta ensi viikolla auki, mitkä asiat voi aiheuttaa keräysvirheitä ja mistä ne johtuu. Toistoja alkaa olemaan siihen malliin päivittäin, että pienetkin asiat vaikuttavat todella isosti, esim ihan se, miltä se lähete näyttää tai minkälaisiin astioihin niitä kerätään yms yms. Tälle asialle on jo jotain pientä tehty viime viikkoina. Esim löimme lähetteille omat lokerot seinään sen kuuluisan 5S:n hengessä. Koska tosiaan meillä liikkuu valtava määrä paperia kumpaankin suuntaan, toimistosta varastoon ja takaisin.

No jaa, käännetäänpäs ajatukset parempaan suuntaan, ettei mene ihan negan puolelle. Mä olin tosiaan firman 29. työntekijä kun aloitin elokuussa mutta huomenna aloittaa 31. ja 32. työntekijä. Toinen on ompelija ja toinen on verkkokaupan varastotyöntekijä. Jälkimmäinen varmasti tulee omalta osaltaan helpottamaan tuota edellä mainittua ongelmaa. Kuorma tosiaan alkaa olla melko iso pakkaamisessa ja lähetyksessä, verkkokauppa kasvaa sitä tahtia. Ja se on ihan mahtava juttu! Toinen on ompelija ja on mahtava huomata, että löydettiin oikeasti muutama hyvä ompelija, jotka haluais tulla meidän mukaan. Teollisuusompelija on valitettavasti melko uhanalainen laji nykypäivänä. Ompelijoita kyllä koulutetaan mutta kyllä mulle suoraan sanottuna vähän semmonen ajatus nousee mieleen, että mahdetaanko siellä koulussa maalata pikkasen turhan ruusuinen kuva tästä alasta. Kaikki ei valitettavasti voi olla ”KatriNiskasia” ja vain olla ompelija joka tekee pukuja Saulin ja Jennin kinkereihin. Ja sitä kautta opetuksessa teollisuusompelu jää valitettavan pieneen osaan. Toki niin kuin kaikilla aloilla, pieni osa varmasti voi elättää itsensä just tommosella työllä ja vieläpä ruhtinaallisesti mutta siihen tarvitaan jo muutakin kuin ompelutaitoa ja melko paljon hyvää tuuriakin.

No joka tapauksessa. Valitettavasti kaikkia niitä jotka meille haki, ei millään pystytä ottamaan kerralla, koska ei mopolla mahdottomia. Perehdytysresursseillakin on rajansa. Huomenna aloittaa tosiaan yksi ja pyritään samaan toinen aloittamaan viikon päästä. Sit katotaan millekkä aletaan, palkataanko lisää vai odotellaanko hetki. Joka tapauksessa kasvu on tällä hetkellä todella paljon tuotannosta kiinni. Niin kuin siitä pirun bambustakin.

Viimeisenä asiana pitää mainita vielä meidän kaulahuivikone. Se on siis ihan perus tasoneuloskone. Yksinkertainen toimintaperiaatteelta kuin kirkkovene. Se on ollu meillä jo vuoden päivät mutta ei olla saatu sitä toimimaan, lähinnä vaan katkomaan lankoja tehokkaasti. Nyt päätettiin toimitusjohtajan kanssa, kun sopiva lankadiileri kävi kylässä, että piru vie, tilataanpa kunnon langat siihen ja nyt laitetaan se kuntoon vaikka väkisin. No siinä oli konetekniikan diplomi-insinööri ja tietojenkäsittelytieteen tohtori hetken aikaa todella kaukana mukavuusalueelta an mutta niin vaan saatiin se värkki tuuttaamaan pölypussin väristä kaulahuivineulosta pihalle. Itsehän en alkuunkaan vieläkään ymmärrä kuinka se villasukkaneulosta voi syntyä kun niitä neulakoukkuja heiluttelee ja lanka menee eri suuntiin. Mutta ei sen väliä, ymmärrän kuitenkin mitä siinä koneessa mekaanisesti pitää tapahtua, että se voi toimia ja osaan säätää sen sellaiseksi. Ai että, kuinka se pieni insinööri sisälläni nautti kun pääsi pitkästä aikaa ruuvaamaan ja raapimaan päätä, kuinka ristus tää kone toimii! No ei se ny vielä ihan valmis oo mut kyl siittä hyvä tulee. Kohta saadaan jopa 60cm leveetä merinovillakaulahuivia myyntiin, joka on oikeesti tehty myös Suomessa.

Aattelin, että jos saan nyt noista koe-erän langoista vaikka kolme hyvännäköstä kaulahuivia aikaseks, niin numeroidaan ne, pistetään ne huutokaupattavaksi jotenkin ja lahjoitetaan rahat jonnekin hyvään paikalliseen hyväntekeväisyyskohteeseen. Vaikkapa Kangasalan nuorille.

Se oli semmonen tarina tällä kertaa. Sen verran myöhään meni, että muita tavotteita en nyt itselleni naulaa ensi viikolle kuin sen verkkokauppapostitusongelman ratkaisun. Siinä on niin paljon rahaa kiinni, että sen ongelmat on löydyttävä.

Veli Murikkaa vapaasti lainaten, tehdään seuraavasta viikosta loistava viikko!

-Juha-

Pitää varmaan heti maanantaina aamusta, tai no heidän aamusta, käydä henkevä kehityskeskustelu Kalsarit-markkinointitiimin kanssa. Siellä oli taas raavittu päitä siihen tahtiin, että tikkuja oli jäänyt kynsien alle. Selvästi termien ”omakustannehinta” ja ”artistimaksaa” määrittely on jäänyt puolitiehen kun olivat antaneet isomman pelurin viedä meitä kuin litran mittaa. Nyt sitten tehdään Saludo-kalsareita viittä vaille riittävästi. Omien työsuhde-etujensa puolesta todella toivon, että käyttäisivät muutaman seuraavan viikon ajan sen päivittäisen tehokkaan työtunnin meidän omien tuotteiden markkinoimiseen.